Tällä kertaa voittivat pahikset.
Itseään perussuomalaisiksi kutsuva puolue (jo nimi huutaa rosvopopulismia) pamautti jytkyvoiton Suomen eduskuntavaaleissa sunnuntaina 17.4.2011. Tämä, kuten mediassa on esitetty, kertoo protestista jotakin vastaan - mutta mitä, sitä tuskin itse suuri johtaja Timo Soinikaan tietää.
Itse otan tehtäväkseni edustaa kiukkuista vastarintaa. Tässä kirjoituksessani selvennän, miksi perussuomalaisten voitto on äärimmäisen koominen ja miksi se samanaikaisesti on myös äärimmäisen vaarallinen asia sekä heikoille että toisinajattelijoille.
Jos perussuomalaisista on jokin asia ymmärrettävä, on se tämä: perussuomalaiset eivät aja mitään.
Ei todennäköisesti ole mahdollista löytää toista puoluetta, joka olisi joukkiona yhtä hajanainen kuin perussuomalaiset. Puolueen riveissä on yksittäisiä henkilöitä, jotka tosissaan ajavat kukin omaa yksittäistä intressiään: joku suorastaan epätoivoisesti haluaa Suomen yksikieliseksi (olisiko se hyödyllistä edes hänelle itselleen?) ja toinen (Jussi Halla-aho & co.) haluaa pitää pakolaiset loitolla. Lisäksi mukana on bodaava nainen, joka laulaa iskelmää ja haluaa... niin no, ei oikeastaan ole merkityksellistä haluaako hän jotakin - onhan hän vitunperkeleet soikoon bodaava nainen, joka laulaa iskelmää.
Emme voi tietää, miten näin heterogeeninen joukkio käyttäytyy päästessään todella vaikuttamaan maamme asioihin. Vaikuttaa he kuitenkin seuraavien neljän vuoden aikana saavat, ikävä kyllä, kiitos puheenjohtajan jalkapallofanitusta muistuttavan kannatuksen. Ryhmä on joka suuntaan riuhtova, ylipainoinen hirviö, joka on ryöminyt päätäntävaltaan vain äänekkään päänsä avulla. Tuo äänekäs pää on vetänyt mukanaan eltaantuneelta haiskahtavan ruhon, jonka tarkemmasta laadusta tuskin yhdelläkään sen kannattajalla on käsitystä. Tuo äänekäs pää on Timo Soini.
Timo Soini, Timppa, tuo sukkela vekkuli, iltapäivälehtien lemmikki, jonka strategian voi hellyttävästi tiivistää yksinkertaisesti lainaamalla paria Adolf Hitlerin letkautusta, sellaisia kuin "Suuret kansanjoukot lankeavat helpommin suureen kuin pieneen valheeseen" ja "Voittajalta ei koskaan kysytä, kertoiko hän totuuden". Tämä mies on kansan syville riveille yhtä kuin perussuomalaiset. Mitä edustaa Soini, sitä edustavat perussuomalaiset. Tämä on ovela asetelma; Timo Soini nimittäin edustaa kaikenlaista muttei aja mitään.
Soinin moraalinen kehittyneisyys ilmenee erinomaisesti hänen reippaasti ilmaisemassaan käsityksessä, jonka mukaan "politiikkaa tehdään vallan takia". Äh, Timo, ei! Politiikassa, sekä oikealla että vasemmalla, niin kokoomuksen, keskustan kuin vasemmistoliitonkin riveissä, toimii useimmiten ihmisiä jotka puurtavat muuttaakseen yhteiskunnan asioita johonkin suuntaan. He ajavat jotakin asiaa, joku tasaveroa, toinen luonnonsuojelua, kolmas ydinvoimaa. He ovat sitoutuneet tähän asiaan, ja valta on vain väline tämän asian saavuttamiseksi.
Kaikista Suomen itsekeskeisistä poliitikoista Timo Soini lienee ylivoimaisesti itsekeskeisin. Käytännössä hän on ilmentänyt olevansa valmis antamaan miljoonien kärsiä - ainut asia jota hän ajaa on hänen oma henkilökohtainen hyötynsä. Eikä edes yhteiskunnallisella tasolla (!) vaan totaalisen yksityisesti: Timo Soini tekee aivan mitä tahansa, aivan mitä tahansa saadakseen suosiota, valtaa ja mammonaa eikä oppi-isänsä Adolf H:n tavoin näytä näkevän tässä moraalista ongelmaa. Ei ole arvoja tai asioita, joihin Timo Soini olisi poliittisesti sitoutunut. Minkään asian edistäminen itsessään ei ole hänelle tärkeää. Hän tarkkailee potentiaalisten kannattajiensa mielipiteitä ja napsii ne käyttöönsä, olivat ne miten hölmöjä tahansa, ja jos potentiaalisten kannattajien mielipide sattuu heilahtamaan johonkin suuntaan, muuttuu ripeästi hänenkin mielipiteensä. Soinin muka edustamat mielipiteet voivat vaihtua - kirjaimellisesti - yhdessä yössä: milloin Nato on ei ja milloin joo, milloin ydinvoima käy ja milloin ei. Soini on kuitenkin ovela kuin mikä ja näin miltei mahdoton saada kiinni. Kun hän muuttaa niin sanotun mielipiteensä, alkaa hän välittömästi esiintyä kuin olisi edustanut kyseistä näkökantaa aina. Hän on aina yhtä vakuuttava harjoiteltuine olemuksineen. Soinia saadaan harvoin kiinni mistään, ja silloin kun saadaan (kuten "Soinin mallina" tunnetun ilmastotuho-ohjelman paljastuttua itse asiassa jonkun toisen malliksi), ei Soinin tarvitse paljon tehdä kannattajien luottamuksen säilyttääkseen. Jalkapallohuivi vaan kaulaan ja mitään tarkoittamaton suosikkilause käyttöön: "Kyllä kansa tietää."
Joka ikinen yksityiskohta Timo Soinin olemuksessa ja käytöksessä on viimeisen päälle hiottu. Tyypillinen TV-esiintyminen: Timo Soini puhuu kansanomaisen rauhalliseksi treenatulla äänellään huolestuneeksi naamioitu ilme kasvoillaan. Vaatetus on kansanomaisen tyylitön ja kansanomainen kaksoisleuka ja kansanomainen nenäkarvoitus sopivasti näytillä. Suusta valuu sellaisia ilmauksia kuin "pieni ihminen", "tavallinen ihminen" ja "kansa". Pienet silmät suuntautuvat välillä suoraan kameraan. Katsoja tietää mitä nyt kuuluu ajatella: Hyvä jätkä! Haha! Suomalainen jätkä! Tavallinen jätkä! Fiksu jätkä! Niin, muutosta nykymenoon! Kyllä toi on hyvä jätkä! Hyvin sanottu! Kyllä äänestän! Hyvä Suomi! Hyvä Soini! Kyllä äänestän noin hyvää jätkää!
Soini on itsekin myöntänyt populisminsa. Tämän hän on uskaltanut tehdä todennäköisesti siksi, että olettaa etteivät hänen kannattajansa tiedä kyseisen sanan merkitystä. Kuinka muuten hän voisi mennä tuosta vain tunnustamaan olevansa valehtelija? Populismi on fiinimpi sana huijaamiselle, vedätykselle. Populismi for dummies: Paikannetaan idiootit. Tarkkaillaan heitä. Katsotaan mitä he ajattelevat. Sanotaan että ajetaan näitä asioita. Keksitään mahdollisimman lyhyitä ja kömpelöitä iskulauseita, jotka suurinkin idiootti ymmärtää. Saadaan näin idiootit hihkumaan ja antamaan suosiota, valtaa ja rahaa. Pidetään kuitenkin huolta, etteivät nämä muka-ajetut asiat toteudu, koska jos ne toteutuisivat, ei meillä olisi enää mitään muka-ajettavaa, ei lähdettä suosiolle, vallalle ja rahalle.
Populistin kannattaja on populistin lelu. En ihmettelisi, jos Timo Soini ajatuksissaan suorastaan käyttäisi kannattajistaan sanoja "idiootit", "juntit" tai "höhlät". Populismi perustuu seuraavalla ajatukselle: on olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat riittävän tyhmiä huijattaviksi.
Kukaan muu ei suhtaudu omiin kannattajiinsa yhtä ylimielisesti, yhtä vähättelevästi kuin Timo Soinin kaltainen populisti.
-----
On kuvaavaa, että perussuomalaisten voimakaksikko edustaa täysin eri väkeä kuin kannattajansa: Timo Soini on valtiotieteiden maisteri ja Jussi Halla-aho muinaiskirkkoslaavista väitellyt filosofian tohtori. He ovat pitkälle koulutettuja älykköjä (siis oikeastaan kannattajiensa vihan kohteita) ja hyviä käsittelemään potentiaalisia äänestäjiä. Mutta, ja tässä ilmenee toinen perussuomalaisille tyypillinen piirre: he ovat myös äärimmäisen erilaisia.
Soini ja Halla-aho ovat kuin yö ja päivä. On vaikea kuvitella heitä edes samaan huoneeseen. Kuten todettua, Soini on äänekäs populisti. Yksityiselämässään hän on äärikonservatiivinen katolinen, joka vastustaa muun muassa avioero-oikeutta, aborttia, avoliittoa, naispappeutta ja niin edelleen - näitä näkökantoja hän ei kuitenkaan julkisesti liioin aja tai ilmaise, sillä ne ovat jo liian konservatiivisia upotakseen edes keskivertoon persuäänestäjään. Soini on äärimmäisen ovela esiintyjä, laskelmoinnin mestari.
Halla-aho sen sijaan on helposti punastuva, patologisesti vihainen blogikirjoittelija, joka ilmaisee ajatuksensa tekstin muodossa omassa kellarissaan ja suuttuu jos häneltä (tulevalta ministeriltä) kehdataan off-line kysyä pienintäkään selvennystä. Populismi ei todellakaan onnistu häneltä luonnostaan. Jos hän sitä mielii harjoittaa, on hänen se erikseen opeteltava. Halla-ahon mielipiteet ovat aggressiivista, älykkökielellä muotoiltua ulvontaa, joille "tavallisella kansalla" ei välttämättä riitä ymmärrystä. Tämä vinkuliisa kirjoittaa siitä mikä milloinkin harmittaa eikä säästele ei-populistisiakaan lauseita: vihervasemmistolaiset naiset "pitäisi raiskata" ja "ihmisen arvo määräytyy sen mukaan kuinka hyödyllinen hän on yhteisölle" (muinaiskirkkoslaavin tutkimus luonnollisesti hyödyttää yhteisöä valtavasti!).
Jussi Halla-ahon, tuon valtakunnan virallisen vinkujan, tekstejä lukiessani mieleeni nousee usein toteamus: voi vittu että jaksaa ihmisellä olla ongelmat. On ihmisiä, jotka ovat synnynnäisesti vihaisia. Ei ole epäilystäkään etteikö Jussi Halla-aho kuuluisi näihin henkilöihin. Heidän vihansa suuntautuu lähimpään kohteeseen, josta he jaksavat suorastaan pakkomielteisesti valittaa. Toki Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyden takana on syitä, joista hän jaksaa vinguntansa nostaa. Hänellä on syitä valittaa. Hän aivan varmasti tosissaan pelkää, että karvainen muukalainen tulee ja työntää karvaisen muukalaisenpeniksensä hänen viattomaan suomalaiseen peräreikäänsä. Voimme kuitenkin kysyä, kumpi on vakavampi tilanne:
a) Asut äärimmäisen levottomalla alueella, jolla väkivalta on arkipäivää ja turvallisuudentunne täysi mahdottomuus. Voit milloin hyvänsä saada tietoosi että perheenjäsenesi tai ystäväsi on kuollut väkivaltaisesti, ja sama kohtalo voi yhtä lailla osua sinuun. Joudut jättämään kaiken ja pakenemaan turvallisempaan paikkaan. Kun saavut tähän turvallisempaan paikkaan, sinua pompotellaan kuin roskaa, ja kun lopulta pääset asettumaan jonnekin pysyvämmin, on sinun mahdotonta saada työtä.
b) Olet ujo helsinkiläinen blogikirjoittelija, joka pelkää saavansa penistä peppuun.
Joka tapauksessa on todella mielenkiintoista, että perussuomalaisten julkikuva perustuu kahteen keskenään monessa suhteessa niin kovin päinvastaiseen henkilöön. Tämä, kuten perussuomalaisten hajanaisuus yleisestikin, on yksi asioista jotka saattavat yllättävänkin nopeasti johtaa puolueen tuhoon. Perussuomalaisten aiempi muoto, soinimaisen Veikko Vennamon luotsaaman SMP:n (Suomen Maaseudun Puolue) hajoaminen liittyi muun muassa sen sisäisiin ristiriitoihin. SMP:n raunioilta nousivat nykypersut, ja edeltäjän kohtalo voi odottaa myös heitä.
Toinen syy perussuomalaisten kannatuksen tulevaan laskuun löytynee juuri siitä, etteivät he puolueena aja mitään. Heidän strategiansa on vain vastustaa. Heidän ei ollut tarkoitus päästä oppositiosta ylöspäin - vastuuseen. Tuskin edes profeetta Soini tarkoitti johtaa puoluetta pisteeseen jossa olisi mentävä hallitukseen. Hallitusvastuu on erinomainen tie persupuolueen romahdukseen: heidän epämääräisillä, usein mahdottomilla ja hajanaisilla "tavoitteillaan" tuskin saadaan muutetuksi mitään kovin konkreettista. Tavallinen kansa pettyy ja persuista tulee osa heidän asenteellisesti vastustamaansa "nykumenoa".
-----
Perussuomalaisten suosio johtuu kansan tyytymättömyydestä. Niin sanottu tavallinen kansa voi huonosti. Yhteiskunta on eriarvoistunut: rikkaat rikastuvat ja kuilu köyhempien ja varakkaampien välillä kasvaa. Eriarvoisuus on todistetusti eräs olennaisimmista yhteisön pahoinvointia aiheuttavista tekijöistä. Perussuomalaisille tämä pahoinvointi on oikea kultakaivos. Mutta sen sijaan että perussuomalaiset osoittaisivat syyttävän sormensa pahoinvoinnin oikeisiin syyllisiin, (usein kokoomuslaisiin) rahaherroihin, joiden mielestä rajaton varallisuus on jostain syystä hyvä asia, valitsevat he syntipukeiksi kaikkein heikoimmat. Rahaherroilla on liikaa valtaa ja voimaa ja he ovat liian epämääräisiä. Olisi taktikointivirhe alkaa hakea suurta kannatusta rahaherroihin kohdistuvalla vihalla (vasemmistopuolueilla on riittänyt rehellisyyttä tehdä tämä - heidän kannatuksensa kasvu ei olekaan eksponentiaalista).
Perussuomalaiset ottavat uhreikseen siis ne, jotka ovat liian heikkoja puolustautuakseen tai ylipäätään kansan syvien rivien vieroksumia. Yhteiskunnan ongelmien ja kansan pahoinvoinnin syypäitä ovatkin nyt maahanmuuttajat, kielivähemmistöt, homot, eläinaktivistit, luonnonsuojelijat, feministit, ei-isänmaalliset taiteilijat... lista jatkuu niin pitkään kuin "liian liberaaleja" ilmiöitä on käytettävissä. Perussuomalaisten oletus on, että eräs kansanosa (jota he todennäköisesti kutsuvat junteiksi) vastustaa kaikkea eettisesti liian nykyaikaista. Kärsimys on okei jos se on perinteiden mukaista ja jotenkin miellyttää junttia. Siksi perussuomalainen poliitikko painottaa, että hänen mielestään homot saisivat pysyä kaapissa, miljardit tuotantoeläimet vereltä löyhkäävissä tehtaissa ja feministiakat hiljaa.
Tragikoomista tässä on se, ettei perussuomalaisten syyttämillä tahoilla ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä kansan syvien rivien pahoinvoinnin kanssa. Perussuomalaisten maalailemat syntipukit ovat vain ihmisiä - tai muita eläimiä -, joiden ainut rikos on halu elää ja tulla kohdelluksi edes hiukan inhimillisesti.
-----
Tällä liian pitkällä kirjoituksellani pyrin osoittamaan, että perussuomalaisuuden tai lannistuneisuuden sijaan voi valita aktiivisen vastarinnan. Ei-persujen joukossa on vaaleista lähtien väreillyt sarkasmilla höystetty uupumus - aivan kuin mitään ei olisi tehtävissä, kuin toivo olisi menetetty.
Leuka pystyyn, te sopimattomiksi julistetut ystäväni! Näytetään, että suomalaisuus voi olla muutakin kuin vähäjärkisyydestä nousevaa perussuomalaisuutta.
Homot, kävelkää siis käsi kädessä, taaksenne vilkuilematta. Telaketjufeministit, riehukaa piikkitukkinenne kuin pahanpäiväiset paviaanit. Eläinaktivistit, salakuvatkaa turkistarhoja ja sikatehtaita, maalatkaa verivanoja marikiviniemien suupieliin. Suomenruotsalaiset, puhukaa äidinkieltänne, huutakaa ruotsinkielisiä lauseita ja helvetin kovaa. Maahanmuuttajat, näyttäkää ihan pirullisuuttanne niin epäsuomalaisilta kuin ikinä osaatte, laittakaa päähänne vaikka valtavat turbaanit. Postmodernin tekotaiteen harjoittajat, toteuttakaa mahdollisimman omituinen, törkeän epäisänmaallinen ja älyttömän syvällinen taide-esitys eduskuntatalon portailla! Kaikki te, joita sorretaan - pistäkää vastaan, saatanan perkeleen vittu!
Toisin kuin perussuomalaisten vaalivoitto, tämä kirjoitus on protesti ja suunnattu johonkin osoitteeseen.
